Testaus

Kukkuu Marjukka.

Marevan -hoito

MAREVANHOITO

Marevan- lääkettä (varfariini) käytetään vähentämään veren hyytymistä sekä veren ohentamiseen. Marevan -hoitoa käytetään monissa tilanteissa esim. sydämessä tapahtuvan eteisvärinän, sydänkohtausten tai -leikkausten jälkeen sekä ehkäistäksemme veritukoksia kehossa.

Lääkityksen annostus määritellään joka potilaan kohdalla yksilöllisesti, sillä kaikilla on eri tarpeet hoidon suhteen sekä perimä vaikuttaa lääkkeen toimintaan.

Marevan-kortista selviää käytön syy, pysyvyys/määräaikaisuus ja ohentamisen tavoitetaso. Hoidon toimivuutta seurataan INR-kokeilla joita otetaan hoidon alussa 1-2 kertaa viikossa, ja hoidon vakiinnittua n. kuukauden välein. Lääke otetaan mieluiten aina samaan aikaan, kerran päivässä.

Marevan- hoidon aloittamisen takia ei tarvitse tehdä mitään elämänmuutoksia, ne on vaan hyvä pitää tasaisina. K-vitamiinin vaikutuksesta Marevan -hoitoon on keskusteltu paljon, ja jos ruokavalio muuttuu kasvispainotteisemmaksi, täytyy annosta suurentaa. Viherkasvien syöntiä ei tarvitse rajoittaa, mutta se olisi hyvä pitää tasaisena. Jotkut luontaistuotteet voivat vaikuttaa lääkkeen toimintaan. Alkoholia ei tule käyttää enempää kuin paria annosta kerrallaan. Lääkkeen muutostarvetta arvioitaessa tutkitaan edellisten INR-kokeiden tuloksia ja arvioidaan mihin suuntaan arvot ovat muuttumassa.

Monet lääkkeillä on yhteisvaikutuksia Marevan -lääkkeen kanssa, ja niistä pitää keskustella lääkärin kanssa. Esimerkiksi monet antibiootit vahventavat verenohennuslääkkeen vaikutusta.

Marevania ei saa käyttää jos on allerginen varfariinille, jos potilaalla on aikaisemmin ollut sisäisiä verenvuotoja ruuansulatuselimissä, sairastaa sydämessä sijaitsevia tulehduksia, jos on taipumusta kaatuiluun ja muuhun itsensä telomiseen, Jos on ollut hiljattain silmä- tai keskushermostonleikkauksessa tai on menossa sellaiseen. Aivoverenvuodon kokeneelle lääke ei sovi, eikä hoitamattomalle verenpainetaudin sairastajalle. Maksan vajaatoiminta sekä maksakirroosi ovat esteenä käytölle. Verenvuototautia sairastavalle hoito ei myöskään sovi.

Lääkärin kanssa on keskusteltava käytöstä jos henkilö on raskaana tai suunnittelee raskautta, on menossa leikkaukseen, sairastaa sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa sekä kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa. Hepatiittia sairastavan täytyy myös puhua lääkärin kanssa ennen lääkkeen käyttöä. Muiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä pitää keskustella.

Hoitaja kriisityössä.

Traumaattisen tapauksen jälkeen on hyvin pian aloitettava kriisityö. Työnteijänä suurin tehtäväni on kuunnella ja luoda turvallisuudentunnetta asiakkaalle. Työntekijän täytyy pysyä ammatillisena ja rauhallisena aina, sillä asiakas saattaa takertua paljonkin sekä pitää auttajaa hyvin suuressa arvossa. Traumatisoitunut asiakas alkaa syyttämään itseään ja todellisuus hämärtyy, jolloin auttajan täytyy tietää tapahtuneet asiat selkeästi sekä tiedostaa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan sillä asiakas tätä itse ei luultavasti käsitä tässä vaiheessa. Työntekijän tehtävä on selkeyttää tulevaisuudennäkymää asiakkaalle sekä ampua alas turhat pelot ja luulot.
 Asiakkaan läheiset ovat myös tärkeä osa kriisin kohtaamisessa. Minun täytyy olla inhimillinen ja myötätuntoinen asiakkaan kohtaamisessa, mutta pitää tietty raja. Täytyy selvittää itselleen että koko kriisityö ei ole minun hartillani ja melkein aina on kokonainen työryhmä takana, erilaisia asiantuntijoita sekä tukiverkostoja. Salassapitovelvollisuus on myös tottakai hyvin ankara sääntö kriisityössä. Media on tärkeää pitää erossa traumaattisen kriisin kokeneesta asiakkaasta, sillä se aiheuttaa vain ylimääräistä stressiä sekä painostusta.

Traumaattisen asian kokenut ei usein osaa itse havaita avuntarvettaan ja saattaa jopa ensin hylätä tarjotun avun. Työntekijöiden täytyy pysyä aktiivisena avun tarjoamisessa, ja osata vakuuttaa asiakas tähän.

Media ja terveys

Selitä seuraavat sanat:

Terveysviestintä - Terveysviestinnän voi ymmärtää monella eri tavalla. Jotkut ovat sitä mieltä että se tarkoittaa ennenkaikkea terveyttä edistävää viestintää. Toinen mielipide taas on että se tarkoittaa kaikkea sellaista jossa käsitellään terveyttä ja hyvinvointia.

Media - Sana "media" on tullut sanasta "medium" joka tarkoittaa tässä tapauksessa välittäjää. Media siis välittää tietoa ihmisille. Mediaa on kaikkialla, televisio, radio, sanoma- ja aikakausilehdet ja internet. Saamme sieltä hyidyllisiä uutisia, mutta myös mediassa tapahtuu paljon huijauksia, sillä kuka tahansa pääsee sinne käsiksi. Mediakriittisyys on tärkeää.

Terveyden lukutaito - Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä että ihminen tiedostaa perusterveyden. Mitä se on, mitä se vaatii, miten terveyttä saa edistettyä? Kykyä vastaanottaa ja ymmärtää terveyttä käsittelevää informaatiota.

Passiivinen vastaanottaja - Itse ajattelen sen samalla periaatteella kuin passiivisen tupakoijan. Esim. kun katson mainoksia, ruokamainoksen kohdalla en tiedosta sen aiheuttavan itselleni halua mainostettavaa asiaa kohtaan, vaan se tapahtuu vaivihkaa ja alitajuntaisesti. Vaikka en itse laittaisi tupakkaa suuhuni ja ja vetäisi savua keuhkoihini, jos seison vierellä  saan savua kehkoihini silti  huomaamatta.

Tiedon kriittinen kuluttaja - Kriittinen kuluttaja käyttää omaa ajattelukykyä ja miettiä tiedon lähteitä ja syitä, eikä vain hyväksyä tieto periaatteella "Sen on oltava totta jos se lukee lehdessä!" Täytyy itse ottaa selvää, onko kyseessä vain mielipideteksti vai raakaa faktaa.

Mielikuva - Mainoksilla luodaan mielikuvia. Musiikilla, väreillä ja tunnelmilla luodaan ihmisille mielikuvia. Esimerkiksi Fazerin mainoksissa rauhallinen ja soljuva musiikki ympäröi tyyntä ja kaunista ympäristöä ja "sinistä "tunnelmaa. Kuluttajalle tulee itselleenkin rauhallinen olo, ja saa miellittävän mielikuvan suklaansyömisestä. Työstressi ja riidat perheen kanssa unohtuvat, kunhan vain saisi levyn suklaata viltin seuraksi sohvalle. Ihminen haluaa itselleenkin "sinisen hetken"

Luotettava terveystieto - Luotettavaa terveystietoa löytää kunnollisilta aiheeseen erikoistuneilta nettisivuilta. Esimerkiksi terveyskirjasto, tohtori.fi, pharmaca fennica ovat luotettavia. Wikipedia sekä keskustelupalstat (vauva.fi, suomi24 jne) eivät ole luotettavia, sillä sinne pääsee kuka tahansa kirjoittelemaan. Lähteet on tärkeä huomioida ja kertoa.

Kiinnostavia terveysjuttuja:

http://www.iltalehti.fi/viikon-laihduttaja/2014092918704994_lv.shtml

http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2014091618666997_se.shtml

http://www.vauva.fi/artikkeli/vauvakuume/nain_raskaaksi/vauvakuume_on_vahva_tunne


Lähteet: tohtori.fi, wikipedia.fi, uta.fi
Kuvan lähde :http://favim.com/orig/201103/05/Favim.com-5241.jpg

Sairaalabakteerit

Sairaalabakteerit ovat mikrobeja, jotka aiheuttavat infektioita sairaalaympäristössä, ja jotka voivat aiheuttaa tulehduksia, varsinkin huonokuntoisimmille potilaille. Useat sairaalabakteerit ovat immuuneja joillekkin antibiooteille ja muille lääkkeille. 

YLEISIMMÄT SAIRAALAINFEKTIOIDEN AIHEUTTAJAT

Yleisimpiä sairaalainfektioiden aiheuttajabakteereja ovat muunmuassa  MRSA, joka on  stafylokokki. Stafylokokkia löytyy terveen ihmisen iholta ja nenän limakalvoilta, ja sen aiheuttamat tulehdukset hoidetaan penisilliinisukuisilla antibiooteilla. Jotkut stafylokokit kuitenkin ovat mutantoituneet niin, että siitä on tullut immuuni tälle lääkeaineelle. Tällöin puhutaan Staphylococcus aureus -nimellä, eli MRSA:sta.

Toinen yleisimpiä sairaalabakteereja on ESBL  (extended spectrum beta-lactamases), joka on kolibakteeri, jota elää kaikkien ihmisten ulosteessa, jota kautta se leviääkin. Kehittyessään ESBL:ksi bakteerista tulee immuuni yleensä sillä hetkellä  käytössä olevalle antibiootille. 


EHKÄISY 


Koska sairaalabakteerien on huomattu tarttuvan myös ihokontaktissa, hoitajien on tärkeää käyttää alkoholia sisältävää käsihuuhdetta ennen ja jälkeen potilaan koskemisen. Myös huolellinen ja asiantunteva sairaalan siivous on ensiluokkaisen tärkeää. Pesuvälineiden ja -aineiden täytyy olla tehty bakteerien tappamiseen. Pesuaineiden tulee olla klooripitoisia tai muuten desinfioivia aineita. Likaisemmissa hoitotoimenpiteissä suojakäsineet sekä -takkien käyttö ehkäisee leviämistä. Pisaratartunnoilta henkilökunta suojautuu maskeilla eli suu- ja nenäsuojuksilla. Myös potilaita sekä sairaalaympäristössä vierailevia kehotetaan käyttämään käsihuuhdetta ainakin tultaessa osastolle sekä lähtiessä sieltä. Sairaalainfektiopotilaat myös voidaan eristää muista potilaista, esim yhden hengen huoneisiin.



MITEN SUOJAUDUN HOITAJANA?

Pidän huolta omasta sekä potilaan hygieniasta sekä käytän edellämainittuja suojavälineitä tarvittaessa. Pidän aina käsihuuhdetta lähettyvillä ja olen selvillä potilaiden sairaalainfektioista, jotta osaan suojautua oikein. Tiedon pitää kulkea henkilökunnan keskuudessa. 

MITEN SUOJAAN ASIAKKAITA?

Pidän tarkasti huolta siitä, että olen puhdas mennessäni tapaamaan seuraavaa potilasta. Noudatan oikeaa järjestystä esimerkiksi aamupesuilla jne. eli pyrin aina aloittamaan potilaasta jolla ei ole/on mahdollisimman pieni riski tartuttaa muita asiakkaita, ja siirryn aina tässä järjestyksessä eteenpäin, tartuttavampien potilaiden luo. 


Lähteet: Terveyskirjasto.fi,  Wikipedia.fi,  thl.fi


Kuvien linkit: http://www.ts.fi/teemat/terveys/315794/4/315898.jpg
                  https://tiedebasaari.files.wordpress.com/2011/08/sairaalassa-1.jpg

Palaute Keiturinpuistopäivistä!

Opin paljon ollessamme vanhainkodilla käytännönhommissa!
 Uskallan kohdata vanhuksen paljon aktiivisemmin kuin ennen, enkä hämmenny  tarinoista mitä saatan kuulla potilaiden suusta, ja vastaan asiallisesti kaikkeen. Potilaan ohjaaminen ja käsittely oli paljon varmempaa kuin esim. ensimmäisellä kerralla, ei tarvinnut enää hakea opettajan hyväksyntää jokaiseen liikeeseen, ja uskalsin tehdä omia päätöksiä ja muistin aika hyvin mitä pitää tehdä milloinkin ja miten.
 Enään ei myöskään ujostuta puhua lujaa, se tuntui jo luonnollisemmalta.
 Painonsiirrot tulevat aika automaattisesti siirtäessä ja nostaessa. Olen  myös suunnitelmallisempi kuin alussa, esim. muistin ottaa parikin pesulappua ja pesuemulsion sekä kuivauspyyhkeitä, kun taas ensimmäisillä kerroilla piti hakea moneen kertaan, kun ei vielä muistanut mitä kaikkea tarvitsee.

 Yleisesti ottaen pidin enemmän vuodeosastolla työskentelystä, kuin aktiivisempien vanhusten kanssa, mikä oli minulle yllätys. En tiedä oikein vielä miksi. Mutta voin kuvitella työskenteleväni sellaisessa paikassa, vaikkapa sijaisuuksia.

Onnistunut reissu, lisää tällaista. :)

Diabeteksen hoito

1. TYYPPI

HOITO

1. Tyypin diabeteksen hoitoon kuuluu lääkintä koko elämän ajan joko pistoksilla tai pumpulla. Omaa verensokeria ja hiilihydraattien saamista on hyvin tärkeää seurata, sillä insuliinimäärät sovitetaan niiden mukaisiksi. Liikunta ja terveellinen ruokavalio helpottavat elämää sekä pitävät jatkosairaudet kurissa. Hoidon tavoitteena on pitää verensokerit normaalilla tasolla jotta ihminen voi elää mahdollisimman hyvää ja tervettä elämää. Nuoruusiän diabetesta ei ainakaan vielä ole opittu ehkäisemään, mutta asiaa tutkitaan koko ajan.

ENSIAPU

Jos diabeetikon sokerit laskevat liikaa, henkilön on saatava välittömästi jotain hiilihydraattipitoista nopeaa ja helppoa syötävää esim. sokeripaloja, hunajaa, keskikokoinen hedelmä, jäätelö tms. Jos olo ei parane 10 minuutissa, pitää tämä toistaa. Tajuttomalle henkilölle ei saa antaa mitään syötävää tai juotavaa, tukehtumisvaaran vuoksi. Jos henkilön sokerit laskevat niin matalalle että hän menee tajuttomaksi, on olemassa ruiskeena annettavaa lääkettä, Glukagonia.

2. TYYPPI

KUINKA EHKÄISTÄ?

Aikuisiän diabetesta voi ehkäistä kiinnittämällä huomiota omiin elintapoihinsa. Vaikka diabeteksen puhkeamiseen vaikuttaa myös geeniperimä, nyrkkisääntönä on terveellinen ruokavalio ja päivittäinen hyötyliikunta, jonka lisäksi on hyvä harrastaa hikiliikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa.

Tupakoinnin lopettaminen vaikuttaa diabeteksen puhkeamisen ehkäisyn lisäksi koko elimistöösi positiivisesti.

SAIRAUDEN PUHJETTUA

Painonhallinta ruokavalion ja liikunnan avulla on edelleen avainasemassa, sillä diabetes altistaa muille sairauksille. Yleensä sairauden toteamisen jälkeen aloitetaan lääkehoito, eli insuliinikynän käyttö sekä yksilön tilanteen mukaan myös päivittäinen lääkekuuri.

Lähteet:

Diabetes.fi

Tehneet: Erika & Jenny

Alkoholi ja tupakka

ALKOHOLI

Liika alkoholin käyttö vaikuttaa aivoihin ja hermostoihin, sydämeen ja verenkiertoon, maksaan ja haimaan sekä ruoansulatuskanavaan. Alkoholi myös lisää syöpäriskiä ja mielenterveysongelmia. Alkoholi aiheuttaa riippuvuutta.

Alkoholihaitoilla tarkoitetaan sen käytöstä johtuvia fyysisiä, henkisiä psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja.

Alkoholin liikakäyttöä voidaan ennaltaehkäistä jo koulussa puhumalla sen vaaroista. Alkoholi mainontaa yritetään myös rajoittaa. Alkoholilain valvonta ja valvonnan ohjaus kuuluu Valviralle. Aluehallintovirastot valvovat alueellaan alkoholin vähittäismyyntiä ja anniskelua.

http://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&docid=y4c4kSWo4PE3TM&tbnid=jDJL9vNvzYn4IM:&ved=0CAUQjRw&url=http%3A%2F%2Fwww.thl.fi%2Ffi_FI%2Fweb%2Flastenneuvola-fi%2Fohjeet%2Fmenetelmat%2Fhyvinvointi%2Faudit&ei=BAxeU6e7HMi6yQP9vIGIAQ&bvm=bv.65397613,d.bGQ&psig=AFQjCNFLst2g1vB-S8j_g-Ud4MZ6VKS5UQ&ust=1398758710884008

TUPAKOINTI

Tupakoinnin haittavaikutukset tulevat yleisimmin esiin:

-sydän- ja verenkiertosairauksina, esim. sepelvaltimotauti tai sydäninfarkti

- keuhkosairauksina, esim. keuhkoahtauma

-syöpätauteina, esim. keuhkosyöpä

-suusairauksina, esim. suusyöpä, ientulehdus

-raskauteen liittyvinä riskeinä, esim. keskenmeno

-hedelmällisyys- ja impotenssiongelmina

-lasten altistuessa savulle allergiat ja huono kehon puolustuskyky

-muina haittoina, esim. ihon vanheneminen, osteoporoosi, aikuisiän diabetes jne

Miten ennaltaehkäistä tupakointia?

Tupakkavalistus kouluihin, lopettamista miettivän tupakoitsijan hoitoon tulemisen kynnyksen madaltaminen ja avun hakemisen helpoksi tekeminen. Erilaiset tupakointia vaikeuttavat lait, esim. Suomessa myytävien tupakka-askien piilossa pitäminen ja tupakkapaikkojen siirtäminen yleisten rakennusten läheltä pois, esim. koulualueelta.

Lähteet:

thl.fi

ttl.fi

stm.fi

Tehneet: Erika, Noora, Jenny

tartuntatautilaki

TARTUNTATAUTILAKI

Tartuntatauti on lain mukaan elimistössä lisääntyvien mikrobien tai loisten aiheuttama tauti. Myös pieneliön myrkyn eli toksiinin aiheuttamaa tilaa pidetään tartuntatautina. Tartuntatautia voidaan soveltaa myös prionin aiheuttamaan tautiin.

-Tartuntautien vastustamistyö tarkoittaa tautien ehkäisyä ja torjunta, seuranta, varhaistoteaminen  ja epidemian selvittäminen.  Siihen kuuluu myös tautiin kuuluvat toimenpiteet ja taudin hoito ja tutkimukset, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus ja sairaalainfektioiden torjunta.

-Tartuntatautien ehkäisy tarkoittaa rokotusten antamista, lääkkeet ja vasta-aineet, informaation antamista tartuntataudeista, henkilön elinympäristön tarkistelua ja siihen kohdituvia toimenpiteitä ja sen tarkoituksena on tartunnan estäminen.

-Tartuntatautien varhaistoteaminen taas tarkoittaa terveystarkastuksia sekä seulontoja  joissa todetaan mahdollinen tauti mahdollisimman nopeasti.

Kuka luokitellaan sairastuneeksi?

Tartuntatautiin sairastuneeksi voidaan pitää sellaista henkilöä, jolla havaitaan riittävä määrä taudin oireita tai joka muulla tavoin vaikuttaa tautiin sairastuneelta lääketieteellisin perustein.

Jos henkilö on sairastanut taudin aiemmin ja siitä on jäänyt kehoon jälkiä, niitä ei voida pitää merkkeinä taudin uudesta tartunnasta.

Hallinnosta

Tartuntatautien vastustamistyön hallinto voidaan jakaa kolmeen alueeseen, joista jokainen vastaa oman alueensa suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta.

-Sosiaali- ja Terveysministeriö

-Aluehallintavirasto

-sairaanhoitopiirit

Asiantuntijalaitos on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tai sosiaali- ja terveysministeriön kanssa asiantuntijaelin on tartuntatautien neuvottelukunta.

Sairaanhoitopiiri voi myös toimia alueellisena asiantuntijana pyydettäessä. Sairaanhoitopiiri ohjaa käytännön toimia tartuntatauteja vastaan, kuten tautien toteamista, hoitoa ja jäljitystä.

Lähteet: Finlex

Tehneet Jenny & Erika

Neuroottiset häiriöt -ryhmätyö

NEUROOTTISET HÄIRIÖT

SARI, ERIKA, JENNA


OIREKUVAUS

Mielenterveyden häiriöistä lievimpiä, mutta voi aiheuttaa henkilölle kärsimystä ja rajoittaa elämää.

Yleisiä oireita:
-potilas kärsii ratkaisettomien psyykkisten ristiriitatilanteiden aiheuttamista toistuvista tai suhteellisen pysyvistä oireista. (mm.ahdistuneisuus,pelot,pakkotoiminnot,pitkäaikainen masennus,ruumiilliset erilaiset vaivat, kuten sydänhäiriöt)

Pakko-oireinen häiriö:
Pakko-oireisesta häiriöstä puhutaan kun siihen liittyy esim. lian, bakteereiden tai infektioitumisen, tartunnan saamisen pelko ja siihen liittyvä ylenpalttinen siivous.
-Sairaudesta puhutaan kun asia alkaa haitata muun elämän perustoimintoja

- häiriössä ihmisellä on pakkoajatuksia (esim. toistaa lukusarjoja mielessään) tai pakkotoimintoja eli tehdä asioita aina samalla tavalla.
Pakkotoiminnot voivat olla rituaalista puhdistautumista kuten tunteja kestävää suihkussa käyntiä.


Pahimmassa tapauksessa..
Viimeistään silloin häiriö on huomattava jos henkilö esimerkiksi käyttää 8 tuntia päivässä käsien pesuun ja jos se keskeytyy jossain vaiheessa, toiminto täytyy aloittaa alusta. Tämä tarkoittaa että ihminen on normaalielämän asioihin täysin toimintakyvytön.
 

SYY

Tutkimuksissa on yritetty selvittää, onko pakko-oireisuus perinnöllistä. Ne tutkimukset ovat paljastaneet mahdollisen geneettisen mutaation, joka voi olla pakko-oireisen häiriön aiheuttaja.
Myös kasvuympäristö vaikuttaa ihmiseen henkisellä ja sosiaalisella tavalla.
Erittäin voimakas stressireaktio on myös usein syynä nauroottiselle häiriölle.
Naisilla pakko-oireinen häiriö saattaa ainakin osittain johtua alhaisista estrogeenitasoista.
Joidenkin tapausten uskotaan johtuvan ainakin osittain lapsuuden aikaisesta streptokokki-infektiosta.
Pakko-oireinen henkilö on asettanut itselleen niin vaikeasti tavoiteltavia ihanteita ja vaatimuksia, joita ei yksinkertaisesti voi toteuttaa todellisessa elämässä, ja tämä aiheuttaa henkilölle voimakkaan ahdistuksen jota pyritään hallitsemaan pakkoajatuksilla (obsessiot) ja pakkotoiminnoilla eli rituaaleilla.

HOITOMUODOT


Jos huomaa itsellään ongelmia rituaalien tai pakkoajatusten kanssa, itsehoito on hyvä alku. Monet pakko-oireista kärsivät ovat löytäneet helpotusta
Edna Foan kirjasta "Kerrasta poikki", tai ovat jopa parantuneet täysin noudattamalla sen itsehoito-ohjelmaa.
(http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=34)
Käyttäytymisterapia (BT) ja kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ovat lääkäreiden mielestä parhaita hoitomuotoja. Myös lääkkeet voivat nopeuttaa ja hakpottaa parantumista, mutta ne eivät  yleensä ainakaan yksinään riitä. Käyttäytymisterapiassa harjoitellaan omalta mukavuusalueelta poistumista. Esimerkiksi neuroottisesti tautikammoinen voi  koskettaa  jotakin vain miedosti ”saastaista”, kuten pyyhettä, joka on koskettanut toista pyyhettä joka on koskettanut ”likaisessa” paikassa (esimerkiksi koulussa) ollutta kirjaa. Tällöin hän tajuaa että voi koskettaa taas vähän "saastaisempaa" esinettä/asiaa.
Myös ryhmäterapialla tai muulla keskustelulla samankaltaisista ongelmista kärsivien kanssa on paljon hyötyä, koska usein nämä ihmiset häpeävät omia pakko-oireitaan eivätkä puhu niistä kenellekkään sekä pelkäävät olevansa "hulluja".


TULEVAISUUS JA ENNUSTE


Masennuslääkkeisiin ei tule riippuvuutta. Vanhojen lääkkeiden sisuvaikutuksina esiintyi suun kuivumista, väsymistä ja huimausta. Uusissa lääkkeissä sivuvaikutuksia on vähemmän ja lääkitys on suurillakin annoksilla turvallista. Alkoholi heikentää selvästi masennuslääkkeen vaikutusta.

Sairaus on yleensä pitkäaikainen, mutta oireet lievenevät usein ajan myötä. Ainakin kaksi kolmesta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä ei parannu spontaanisti vaan tarvitsee hoitoa. Tavallisimmin pakko-oireinen häiriö on aaltoileva. Oireiden vaikeusaste vaihtelee ja lievän vaiheen aikana sosiaalinen toimintakyky on hyvä. Noin 10 prosentilla potilaista tila on ajan mittaan paheneva ja tilaan liittyy selviä oppimishäiriöitä. Työkyvyttömyyteen sairaus johtaa jopa 40 % tapauksista. Usein pakko-oireinen häiriö esiintyy yhdessä muiden mielenterveyshäiriöiden kanssa, tavallisimmin yhtäaikainen häiriö on vakava masennustila. Pakko-oireista häiriötä kärsivälle ei kehity tavallista todennäköisemmin skitsofreniaa.


Sari: OIREKUVAUS
Erika: SYY & HOITOMUODOT
Jenna: TULEVAISUUS JA ENNUSTE

Lähteet: terveyskirjasto.fi
              yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto
              wikipedia.fi

Kuntouttava työote

Kuntouttava työote tarkoittaa että, asiakasta kannustetaan ja ohjataan toimimaan niin itsenäisesti kuin hän kykenee ja tukee niin fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Lähihoitaja tukee asiakasta omatoimisuudessa eikä tee vain asioita hänen puolestaan joita hän itse kykenisi tekemään.

Kuntouttava työote näkyy parhaiten toimintakyvyn paranemisena, hyvinvointina, onnellisuutena ja terveytenä.
Kiireellisyys on usein isoin este tämän toteuttamisessa. Usein hoitaja jolla on kiire seuraavan tehtävän pariin, tekee asiat potilaan/asiakkaan puolesta vaikka tämä itse ne kykenisi tekemään. Esteitä on myös epäkäytännölliset tilat, esimerkiksi paljon kynnyksiä. Joskus esteenä voi olla myös kielimuuri. Hoitajan asenne myös merkitsee paljon, sillä kärsivällisyys on hyvin tärkeää kuntouttavassa toiminnassa, sillä tehtävät vaativat pitkäjänteisyyttä ja paljon aikaa. Hoitajien sekä asiakkaiden motivaatiota pitäisi yrittää ruokkia parhaimmalla mahdollisella tavalla. Työmäärä tietenkin kasvaa, koska kuntoutus on hyvin hidasta ja tarvitsee toistoja.

Hyviä puolia kuntouttavan työotteen noudattamisessa on monia. Asiakas saa lisää itsetuntoa, oman elämän hallinnan tuntua, uusia elämyksiä, epäonnistumista, oppimista, mielialan virkistymistä, sosiaalisuutta, yhteenkuuluvuuden tunteen sekä elämänlaatu paranee. Toimintakyky paranee, joka taas tarkoittaa sitä että hoitaja säästää voimavarojaan kun ei tarvitse joka asiassa auttaa. Näin hoitajat jaksavat myös paremmin työssään.

Esimerkiksi vanhustenhoidossa tätä voisi noudattaa pitämällä yllä normaaleja arkielämän taitoja. Esim. ruoanlaitto, kävely, vessassakäynti. Annetaan mahdollisuus asua omassa kodissaan itsenäisesti niin kauan kuin vain kykenee.

Tehnyt: Sanna, Veera ja Erika


Lähteet: Lähihoitajana yhteiskunnassa
             tiiajarvelin.nettisivu.org "Vanhustyön porfolio"

Ammatillinen vuorovaikutus

On olemassa sanallista sekä sanatonta viestintää. Sanaton viestintä pitää sisällään eleet, ilmeet, puhetavan, äänensävyn, tauottamisen ja niin edelleen. Sanallinen viestintä taas tarkoittaa juuri niitä sanoja ja lauseita mitä sanot. Näistä kahdesta sanaton viestintä on tärkeämpää, ne voivat kumota täysin juuri sanotun asian. Hoitotyössä eleet, ilmeet ja hyvä asenne olvat hyvin tärkeitä, ja se vaikuttaa paljon kehittyvään hoitosuhteeseen.

Hyvän viestinnän edellytyksiä hoitotyössä ovat tilanteeseen sopivat eleet ja ilmeet. Myös viestintäpaikalla on merkitystä, esimerkiksi on asiakkaalle voi olla helpompaa avautua intiimistäkin asioista omassa kodissa tai huoneessa, ja keskustelupaikan täytyy olla rauhallinen.

Viestintään vaikuttavia tekijöitä on monia, paikka, tapa, jopa valaistusta ja lämpötilaa myöten. Tärkeintä on kuitenkin saavuttaa asiakkaan luottamus omalla puheellaan ja ensivaikutelmallaan sekä tavoillaan.

Potilaan/asiakkaan asioita ylös kirjaamisessa täytyy muistaa ettei asioita voi sanoa miten vain. Täytyy tiedostaa että asiakas saattaa itsekin lukea papereitaan. 

Aktiivinen kuuntelu hoitotyössä on myös tärkeää. Kun olet asiakkaan kanssa keskustelutilanteessa, kuuntele loppuun mitä hänellä on sanottavana, äläkä vaihda puheenaihetta vaikka aihe ei sinusta tuntuisi hyvältä. Myös negatiivisista asioista täytyy asiakkaan saada puhua. Älä mieti mitä aiot sanoa seuraavaksi, kuuntele siinä hetkessä. Huomioi myös, mistä asioista keskustelukumppani ei tunnu haluavan puhua tai mitkä asiat tuntuvat ahdistavan häntä, ja ota hienovaraisesti selvää mikä siihen on syynä.

Tapaamistilanteet tulisi järjestää niin että tilanne olisi rauhassa, poissa turhalta hälinältä, ja paikka on mukava ja rentouttava, niin asiakaskin tuntee olonsa rennoksi ja luottavaisemmaksi. Varmista että teillä molemmilla on mukavat istumapaikat, ja istukaa metrin tai puolen päässä toisistanne. Valaistus ja lämpötila kannattaa myös säätää sopivaksi. 

Kosketus on hyvin tärkeää hoitotyössä, joillekkin tärkeämpää kuin toisille, ja kosketus on yksilöllistä, joku saattaa pitää halauksista mutta joku kavahtaa pientäkin lähestymistä. Asiakkaisiin täytyy tutustua ja ottaa selvää miten hänen kanssaan täytyy menetellä. Olkapään koskettaminen on aika neutraali, ei liian hyökkäävä, mutta luo sopivasti läheisyyden tuntua. Joillakin potilailla ei välttämättä ole läheisiä jotka koskettaisivat, ja tällöin hoitajilla on hyvin tärkeä rooli. Pienikin kosketus voi nostaa potilaan/asiakkaan itsetuntoa ja luottamusta hyvinkin paljon.

Monet erityispiirteet kuten kuulovammaisuus ja näkövammat täytyy ottaa huomioon vuorovaikutustilanteessa. Esimerkiksi täytyy muistaa aina huomioida ja keskustella itse asiakkaan kanssa, eikä kysellä hänen asioitaan vaikkapa avustajalta, ellei sitten asiakas itse kykene keskustelemaan ja tuomaan julki mielipiteitään.