Ammatillinen vuorovaikutus

On olemassa sanallista sekä sanatonta viestintää. Sanaton viestintä pitää sisällään eleet, ilmeet, puhetavan, äänensävyn, tauottamisen ja niin edelleen. Sanallinen viestintä taas tarkoittaa juuri niitä sanoja ja lauseita mitä sanot. Näistä kahdesta sanaton viestintä on tärkeämpää, ne voivat kumota täysin juuri sanotun asian. Hoitotyössä eleet, ilmeet ja hyvä asenne olvat hyvin tärkeitä, ja se vaikuttaa paljon kehittyvään hoitosuhteeseen.

Hyvän viestinnän edellytyksiä hoitotyössä ovat tilanteeseen sopivat eleet ja ilmeet. Myös viestintäpaikalla on merkitystä, esimerkiksi on asiakkaalle voi olla helpompaa avautua intiimistäkin asioista omassa kodissa tai huoneessa, ja keskustelupaikan täytyy olla rauhallinen.

Viestintään vaikuttavia tekijöitä on monia, paikka, tapa, jopa valaistusta ja lämpötilaa myöten. Tärkeintä on kuitenkin saavuttaa asiakkaan luottamus omalla puheellaan ja ensivaikutelmallaan sekä tavoillaan.

Potilaan/asiakkaan asioita ylös kirjaamisessa täytyy muistaa ettei asioita voi sanoa miten vain. Täytyy tiedostaa että asiakas saattaa itsekin lukea papereitaan. 

Aktiivinen kuuntelu hoitotyössä on myös tärkeää. Kun olet asiakkaan kanssa keskustelutilanteessa, kuuntele loppuun mitä hänellä on sanottavana, äläkä vaihda puheenaihetta vaikka aihe ei sinusta tuntuisi hyvältä. Myös negatiivisista asioista täytyy asiakkaan saada puhua. Älä mieti mitä aiot sanoa seuraavaksi, kuuntele siinä hetkessä. Huomioi myös, mistä asioista keskustelukumppani ei tunnu haluavan puhua tai mitkä asiat tuntuvat ahdistavan häntä, ja ota hienovaraisesti selvää mikä siihen on syynä.

Tapaamistilanteet tulisi järjestää niin että tilanne olisi rauhassa, poissa turhalta hälinältä, ja paikka on mukava ja rentouttava, niin asiakaskin tuntee olonsa rennoksi ja luottavaisemmaksi. Varmista että teillä molemmilla on mukavat istumapaikat, ja istukaa metrin tai puolen päässä toisistanne. Valaistus ja lämpötila kannattaa myös säätää sopivaksi. 

Kosketus on hyvin tärkeää hoitotyössä, joillekkin tärkeämpää kuin toisille, ja kosketus on yksilöllistä, joku saattaa pitää halauksista mutta joku kavahtaa pientäkin lähestymistä. Asiakkaisiin täytyy tutustua ja ottaa selvää miten hänen kanssaan täytyy menetellä. Olkapään koskettaminen on aika neutraali, ei liian hyökkäävä, mutta luo sopivasti läheisyyden tuntua. Joillakin potilailla ei välttämättä ole läheisiä jotka koskettaisivat, ja tällöin hoitajilla on hyvin tärkeä rooli. Pienikin kosketus voi nostaa potilaan/asiakkaan itsetuntoa ja luottamusta hyvinkin paljon.

Monet erityispiirteet kuten kuulovammaisuus ja näkövammat täytyy ottaa huomioon vuorovaikutustilanteessa. Esimerkiksi täytyy muistaa aina huomioida ja keskustella itse asiakkaan kanssa, eikä kysellä hänen asioitaan vaikkapa avustajalta, ellei sitten asiakas itse kykene keskustelemaan ja tuomaan julki mielipiteitään.