1. Välineellinen ehdollistuminen = kun oppii erehdyksen ja oikein tekemisen kautta. Siinä käytetään usein vahvistajaa, negatiivista tai positiivista. Jos tekee oikein, saa palkinnon ja jos taas väärin niin sinua rangaistaan. Esim. tottelematon lapsi, kun hän käyttäytyy hyvin., hän saa vaikkapa karkin tai jonkun muun positiivisen kannusteen. Ensiksi tulee mieleen vaikka että "Nosta todistuksesi keskiarvoa numerolla niin saat mummulta sata euroa", minuun ainakin tällaista ollaan käytetty, ja kyllä se motivoi tekemistä kohti.
2. Mallioppiminen = Perustuu jäljittelemällä tai esimerkkiä ottamalla oppiminen. Esim. moniin liikkeisiin (mm. tanssi) tarvitsee ensin mallia jotta näkee miten toimia oikein. Itse mallioppimista olen kokenut mm. hoitotyössä, tulee varmempi olo ottaa ensin hoitajasta mallia ennen kuin menee itse söheltämään. Siinä näkee konkreettisesti että kuinka sen tekee oikein ja näkee miten asiakas suhtautuu. Se on helpompaa ja varmempaa kuin vain suullisesti ohjeistaminen.
3. Yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen = Ihminen oppii kantapään kautta. Ihminen kokeilee ja epäonnistuu, ja saattaa huomata mitä teki ensimmäisellä yrittämällä väärin. Näin hän osaa yrittää uudestaan vähän viisaampana ja kokeilla uutta tekniikkaa. Itse olen oppinut tällä tekniikalla luultavasti eniten, aina on pakko kokeilla jotta voi tietää miten asiat täytyy tehdä, itse kokeilemalla tietää parhaiten miten itseään kuuluu kehittää ja missä asioissa.
4. Tietoinen oppiminen = Se on avoimuutta uutta tietoa kohtaan, ihminen haluaa oppia sen asian ja tekee töitä sen eteen, eikä tieto vain pomppaa aivoihin tekemisen myötä. Tietoista oppimista tarvitsee mm. yleensäkkin opiskelussa, varsinkin peruskoulussa missä paljon luetaan ja kirjoitetaan ja yritetään painaa asioita mieleen toden teolla.
-Kognitiivinen oppimiskäsitys = 1960-luvulla alettiin olemaan enemmän kiinnostunut ihminen aivoissa tapahtuvista asioista, ja alettiin käyttää niitä hyväksi, esim muisti, tunteet jnejne..
-Konstruktivistinien oppimiskäsitys = Konstruktiivisessä oppimisessa ei vain siirretä tietoa ihmisen päähän, vaan ihminen itse rakentaa eli konstruktoi tietoa uudestaan.
- Kokemuksesta oppiminen = Esim. lapsi oppii hellanlevyn kuumuuden kunnolla vasta sitten kun on polttanut siinä kätensä. Itse olen luultavasti eniten oppinut kokemuksen kautta esimerkiksi ihmissuhteissa.
-Ongelmalähtöinen oppiminen = Tässä oppimistyylissä oppilaat harjoittelevat "oikeassa tilanteessa", kirjojen lukemisen sijaan. Esim. lähihoitajaopiskeluissa voisimme käyttää tätä oppimistyyliä luomalla näytellyn tilanteen jossa vaikka hoitaja ja asiakas (vanhus, lapsi, jnejne.)
- Tutkiva oppiminen = Analysoidaan opittavaa asiaa syvällisemmin kuin muissa oppimistyyleissä. Vähän kuin tieteellinen tutkimus. Käännellään ja väännellään asiaa ja katsellaan sitä joka puolelta yhteisesti ryhmässä tai itsenäisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti