Neuroottiset häiriöt -ryhmätyö

NEUROOTTISET HÄIRIÖT

SARI, ERIKA, JENNA


OIREKUVAUS

Mielenterveyden häiriöistä lievimpiä, mutta voi aiheuttaa henkilölle kärsimystä ja rajoittaa elämää.

Yleisiä oireita:
-potilas kärsii ratkaisettomien psyykkisten ristiriitatilanteiden aiheuttamista toistuvista tai suhteellisen pysyvistä oireista. (mm.ahdistuneisuus,pelot,pakkotoiminnot,pitkäaikainen masennus,ruumiilliset erilaiset vaivat, kuten sydänhäiriöt)

Pakko-oireinen häiriö:
Pakko-oireisesta häiriöstä puhutaan kun siihen liittyy esim. lian, bakteereiden tai infektioitumisen, tartunnan saamisen pelko ja siihen liittyvä ylenpalttinen siivous.
-Sairaudesta puhutaan kun asia alkaa haitata muun elämän perustoimintoja

- häiriössä ihmisellä on pakkoajatuksia (esim. toistaa lukusarjoja mielessään) tai pakkotoimintoja eli tehdä asioita aina samalla tavalla.
Pakkotoiminnot voivat olla rituaalista puhdistautumista kuten tunteja kestävää suihkussa käyntiä.


Pahimmassa tapauksessa..
Viimeistään silloin häiriö on huomattava jos henkilö esimerkiksi käyttää 8 tuntia päivässä käsien pesuun ja jos se keskeytyy jossain vaiheessa, toiminto täytyy aloittaa alusta. Tämä tarkoittaa että ihminen on normaalielämän asioihin täysin toimintakyvytön.
 

SYY

Tutkimuksissa on yritetty selvittää, onko pakko-oireisuus perinnöllistä. Ne tutkimukset ovat paljastaneet mahdollisen geneettisen mutaation, joka voi olla pakko-oireisen häiriön aiheuttaja.
Myös kasvuympäristö vaikuttaa ihmiseen henkisellä ja sosiaalisella tavalla.
Erittäin voimakas stressireaktio on myös usein syynä nauroottiselle häiriölle.
Naisilla pakko-oireinen häiriö saattaa ainakin osittain johtua alhaisista estrogeenitasoista.
Joidenkin tapausten uskotaan johtuvan ainakin osittain lapsuuden aikaisesta streptokokki-infektiosta.
Pakko-oireinen henkilö on asettanut itselleen niin vaikeasti tavoiteltavia ihanteita ja vaatimuksia, joita ei yksinkertaisesti voi toteuttaa todellisessa elämässä, ja tämä aiheuttaa henkilölle voimakkaan ahdistuksen jota pyritään hallitsemaan pakkoajatuksilla (obsessiot) ja pakkotoiminnoilla eli rituaaleilla.

HOITOMUODOT


Jos huomaa itsellään ongelmia rituaalien tai pakkoajatusten kanssa, itsehoito on hyvä alku. Monet pakko-oireista kärsivät ovat löytäneet helpotusta
Edna Foan kirjasta "Kerrasta poikki", tai ovat jopa parantuneet täysin noudattamalla sen itsehoito-ohjelmaa.
(http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=34)
Käyttäytymisterapia (BT) ja kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ovat lääkäreiden mielestä parhaita hoitomuotoja. Myös lääkkeet voivat nopeuttaa ja hakpottaa parantumista, mutta ne eivät  yleensä ainakaan yksinään riitä. Käyttäytymisterapiassa harjoitellaan omalta mukavuusalueelta poistumista. Esimerkiksi neuroottisesti tautikammoinen voi  koskettaa  jotakin vain miedosti ”saastaista”, kuten pyyhettä, joka on koskettanut toista pyyhettä joka on koskettanut ”likaisessa” paikassa (esimerkiksi koulussa) ollutta kirjaa. Tällöin hän tajuaa että voi koskettaa taas vähän "saastaisempaa" esinettä/asiaa.
Myös ryhmäterapialla tai muulla keskustelulla samankaltaisista ongelmista kärsivien kanssa on paljon hyötyä, koska usein nämä ihmiset häpeävät omia pakko-oireitaan eivätkä puhu niistä kenellekkään sekä pelkäävät olevansa "hulluja".


TULEVAISUUS JA ENNUSTE


Masennuslääkkeisiin ei tule riippuvuutta. Vanhojen lääkkeiden sisuvaikutuksina esiintyi suun kuivumista, väsymistä ja huimausta. Uusissa lääkkeissä sivuvaikutuksia on vähemmän ja lääkitys on suurillakin annoksilla turvallista. Alkoholi heikentää selvästi masennuslääkkeen vaikutusta.

Sairaus on yleensä pitkäaikainen, mutta oireet lievenevät usein ajan myötä. Ainakin kaksi kolmesta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä ei parannu spontaanisti vaan tarvitsee hoitoa. Tavallisimmin pakko-oireinen häiriö on aaltoileva. Oireiden vaikeusaste vaihtelee ja lievän vaiheen aikana sosiaalinen toimintakyky on hyvä. Noin 10 prosentilla potilaista tila on ajan mittaan paheneva ja tilaan liittyy selviä oppimishäiriöitä. Työkyvyttömyyteen sairaus johtaa jopa 40 % tapauksista. Usein pakko-oireinen häiriö esiintyy yhdessä muiden mielenterveyshäiriöiden kanssa, tavallisimmin yhtäaikainen häiriö on vakava masennustila. Pakko-oireista häiriötä kärsivälle ei kehity tavallista todennäköisemmin skitsofreniaa.


Sari: OIREKUVAUS
Erika: SYY & HOITOMUODOT
Jenna: TULEVAISUUS JA ENNUSTE

Lähteet: terveyskirjasto.fi
              yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto
              wikipedia.fi

Kuntouttava työote

Kuntouttava työote tarkoittaa että, asiakasta kannustetaan ja ohjataan toimimaan niin itsenäisesti kuin hän kykenee ja tukee niin fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Lähihoitaja tukee asiakasta omatoimisuudessa eikä tee vain asioita hänen puolestaan joita hän itse kykenisi tekemään.

Kuntouttava työote näkyy parhaiten toimintakyvyn paranemisena, hyvinvointina, onnellisuutena ja terveytenä.
Kiireellisyys on usein isoin este tämän toteuttamisessa. Usein hoitaja jolla on kiire seuraavan tehtävän pariin, tekee asiat potilaan/asiakkaan puolesta vaikka tämä itse ne kykenisi tekemään. Esteitä on myös epäkäytännölliset tilat, esimerkiksi paljon kynnyksiä. Joskus esteenä voi olla myös kielimuuri. Hoitajan asenne myös merkitsee paljon, sillä kärsivällisyys on hyvin tärkeää kuntouttavassa toiminnassa, sillä tehtävät vaativat pitkäjänteisyyttä ja paljon aikaa. Hoitajien sekä asiakkaiden motivaatiota pitäisi yrittää ruokkia parhaimmalla mahdollisella tavalla. Työmäärä tietenkin kasvaa, koska kuntoutus on hyvin hidasta ja tarvitsee toistoja.

Hyviä puolia kuntouttavan työotteen noudattamisessa on monia. Asiakas saa lisää itsetuntoa, oman elämän hallinnan tuntua, uusia elämyksiä, epäonnistumista, oppimista, mielialan virkistymistä, sosiaalisuutta, yhteenkuuluvuuden tunteen sekä elämänlaatu paranee. Toimintakyky paranee, joka taas tarkoittaa sitä että hoitaja säästää voimavarojaan kun ei tarvitse joka asiassa auttaa. Näin hoitajat jaksavat myös paremmin työssään.

Esimerkiksi vanhustenhoidossa tätä voisi noudattaa pitämällä yllä normaaleja arkielämän taitoja. Esim. ruoanlaitto, kävely, vessassakäynti. Annetaan mahdollisuus asua omassa kodissaan itsenäisesti niin kauan kuin vain kykenee.

Tehnyt: Sanna, Veera ja Erika


Lähteet: Lähihoitajana yhteiskunnassa
             tiiajarvelin.nettisivu.org "Vanhustyön porfolio"

Ammatillinen vuorovaikutus

On olemassa sanallista sekä sanatonta viestintää. Sanaton viestintä pitää sisällään eleet, ilmeet, puhetavan, äänensävyn, tauottamisen ja niin edelleen. Sanallinen viestintä taas tarkoittaa juuri niitä sanoja ja lauseita mitä sanot. Näistä kahdesta sanaton viestintä on tärkeämpää, ne voivat kumota täysin juuri sanotun asian. Hoitotyössä eleet, ilmeet ja hyvä asenne olvat hyvin tärkeitä, ja se vaikuttaa paljon kehittyvään hoitosuhteeseen.

Hyvän viestinnän edellytyksiä hoitotyössä ovat tilanteeseen sopivat eleet ja ilmeet. Myös viestintäpaikalla on merkitystä, esimerkiksi on asiakkaalle voi olla helpompaa avautua intiimistäkin asioista omassa kodissa tai huoneessa, ja keskustelupaikan täytyy olla rauhallinen.

Viestintään vaikuttavia tekijöitä on monia, paikka, tapa, jopa valaistusta ja lämpötilaa myöten. Tärkeintä on kuitenkin saavuttaa asiakkaan luottamus omalla puheellaan ja ensivaikutelmallaan sekä tavoillaan.

Potilaan/asiakkaan asioita ylös kirjaamisessa täytyy muistaa ettei asioita voi sanoa miten vain. Täytyy tiedostaa että asiakas saattaa itsekin lukea papereitaan. 

Aktiivinen kuuntelu hoitotyössä on myös tärkeää. Kun olet asiakkaan kanssa keskustelutilanteessa, kuuntele loppuun mitä hänellä on sanottavana, äläkä vaihda puheenaihetta vaikka aihe ei sinusta tuntuisi hyvältä. Myös negatiivisista asioista täytyy asiakkaan saada puhua. Älä mieti mitä aiot sanoa seuraavaksi, kuuntele siinä hetkessä. Huomioi myös, mistä asioista keskustelukumppani ei tunnu haluavan puhua tai mitkä asiat tuntuvat ahdistavan häntä, ja ota hienovaraisesti selvää mikä siihen on syynä.

Tapaamistilanteet tulisi järjestää niin että tilanne olisi rauhassa, poissa turhalta hälinältä, ja paikka on mukava ja rentouttava, niin asiakaskin tuntee olonsa rennoksi ja luottavaisemmaksi. Varmista että teillä molemmilla on mukavat istumapaikat, ja istukaa metrin tai puolen päässä toisistanne. Valaistus ja lämpötila kannattaa myös säätää sopivaksi. 

Kosketus on hyvin tärkeää hoitotyössä, joillekkin tärkeämpää kuin toisille, ja kosketus on yksilöllistä, joku saattaa pitää halauksista mutta joku kavahtaa pientäkin lähestymistä. Asiakkaisiin täytyy tutustua ja ottaa selvää miten hänen kanssaan täytyy menetellä. Olkapään koskettaminen on aika neutraali, ei liian hyökkäävä, mutta luo sopivasti läheisyyden tuntua. Joillakin potilailla ei välttämättä ole läheisiä jotka koskettaisivat, ja tällöin hoitajilla on hyvin tärkeä rooli. Pienikin kosketus voi nostaa potilaan/asiakkaan itsetuntoa ja luottamusta hyvinkin paljon.

Monet erityispiirteet kuten kuulovammaisuus ja näkövammat täytyy ottaa huomioon vuorovaikutustilanteessa. Esimerkiksi täytyy muistaa aina huomioida ja keskustella itse asiakkaan kanssa, eikä kysellä hänen asioitaan vaikkapa avustajalta, ellei sitten asiakas itse kykene keskustelemaan ja tuomaan julki mielipiteitään.